Sadan päivän teos, keskusteluja ja tekoja

Sadan päivän teos oli ohikiitäviä hetkiä, muistiin kirjoitettuja kokemuksia ja tietoisuutta kuluvasta ja kuluneesta tai jäljellä olevasta ajasta. Sadan päivän teos oli osoitus siitä, että mikään taiteellinen prosessi ei toteudu tyhjiössä, vaan se on jatkuvaa neuvottelua vallitsevien olosuhteiden, elämän ennakoimattomuuden ja yllättävien tilanteiden kanssa. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna kiinnostavaa on pohtia sitä, miten arkielämä ja ihmissuhteet läikkyvät taiteelliseen työskentelyyn ja millaista jälkeä tästä läikähtelystä syntyy.   Sellaista kurinalaisuutta ei minusta löydy, ettei mitään läikkyisi tai ryöpsähtelisi, tursuaisi ja hyökyisi. Palettini on usein levällään ja sadan päivän prosessi oli ja on jatkuvaa tietoista työskentelyä sen kanssa, että hyväksyn näin olevan. Pysähdyn Pian tekstin äärelle: "Olen ripustautunut hetkiin, en huomaa ajan nauhaa, ketjua, jossa helmi on kiinni. Ehkä sanat ovatkin ketju. Tai numerot, joita puhutaan ääneen. Sadan päivän teos, on 21. päivä , on