Tekstit

Sanoista kasvaa maisemia, joista voisin löytää itse(ä)ni

Kuva
     Sadan päivän teos 2020 oli taiteilijoiden Riina Hannukselan ja Pia Lindyn yhdessä toteuttama työskentelyprosessi touko-elokuussa 2020. Sadanpäivänteoksen alkupäivinä pohdimme paljon aloittamista ja kuinka jonkun aloittaminen on jonkun toisen lopettamista. Kirjoitimme ja juttelimme mitä haluaisimme jättää taaksemme. Sadan päivän teosta voi ajatella matkana, joka sadan päivän jälkeen jatkoi ja yhä jatkaa tapahtumistaan muistoina, kirjoituksina, keskusteluina ja tekoina.   Palasimme tammikuussa 2021 lukemaan yhdessä Noin sataa sanaa-tekstejä, joita olimme kirjoittaneet lähes päivittäin touko-elokuun aikana. Sovimme, että kävisimme kirjoittaen vuoropuhelua toistemme tekstien kanssa. Tämän kirjoituksen kursivoidut osat ovat poimintojani Riinan Noin sataa sanaa-teksteistä. Sadanpäivänteos lupana ja lupauksena. Improvisaation mahdollisuus arjen kokemusmelskassa. Sata päivää lupa olla se sukeltaja, joka on joskus aavistanut olevansa ja jolta on ripauksin kammennut elämäänsä suuntaa.  Nyt

SADAN PÄIVÄN TEOS 2020 - MITÄ KAIKKEA SE OLI?

Kuva
  Sadan päivän teos piti sisällään kuljeskelua kirjoittamista arkea oman elämän ihmisiä naapureita toisin näkemistä välitiloja ja väliääniä herkistymistä vallitseville olosuhteille hyväksymistä katseita ikkunassa kellon tikitystä surua tilaa prosessille, spontaaniudelle ja helppoudelle aloittamista heti tapoja taltioida ja muistaa invisible on-going performancen yksinoloa ja yhdessä tekemistä sadan sanan mittaisia listoja joka päivä tapahtuvaa luulemista, tietämistä ja löytämistä jatkamista luovuttamista irti päästämistä roikkumista harhailua ja vapautta tutkia juuri sitä, mitä sillä hetkellä haluaa yhteen tulemisia rinnakkaisuutta kerroksellisuutta syvyyttä pintahyppelyä kivenlohkareita samoja kulmia jaappaamista helmiä hääräilyä ikuisuutta hortokävelyä pyristelyä toiveita ja unelmia ärtymystä lakoamista ja luisumista nostalgiaa tuntemattomia kerroksia itsessä ja toisessa joutenoloa silleen jättämistä hyvistelyä ja hymistelyä Ajatuksen luopumisesta, joka ei ollut luovuttamista, vaan

HETKISTÄ JA KOKEMUKSISTA

Kuva
Sadan päivän teos oli ohikiitäviä hetkiä, muistiin kirjoitettuja kokemuksia ja tietoisuutta kuluvasta ja kuluneesta tai jäljellä olevasta ajasta. Sadan päivän teos oli osoitus siitä, että mikään taiteellinen prosessi ei toteudu tyhjiössä, vaan se on jatkuvaa neuvottelua vallitsevien olosuhteiden, elämän ennakoimattomuuden ja yllättävien tilanteiden kanssa. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna kiinnostavaa on pohtia sitä, miten arkielämä ja ihmissuhteet läikkyvät taiteelliseen työskentelyyn ja millaista jälkeä tästä läikähtelystä syntyy.   Sellaista kurinalaisuutta ei minusta löydy, ettei mitään läikkyisi tai ryöpsähtelisi, tursuaisi ja hyökyisi. Palettini on usein levällään ja sadan päivän prosessi oli ja on jatkuvaa tietoista työskentelyä sen kanssa, että hyväksyn näin olevan. Pysähdyn Pian tekstin äärelle: "Olen ripustautunut hetkiin, en huomaa ajan nauhaa, ketjua, jossa helmi on kiinni. Ehkä sanat ovatkin ketju. Tai numerot, joita puhutaan ääneen. Sadan päivän teos, on 21. päivä , on